Hyvästi Sofi rakas

  Minun vanhin gerbiilini ihana blackpied neiti Sofi tekee kuolemaa  Tuskin vanhus enää huomista näkee.. Hyvää joulua rakas pikkuinen nuku rauhassa pikku joulun enkeli 

Ikää neidillä on jo 4-vuotta ja melkein 2 kuukautta päälle, joten ei tämä minään yllätyksenä tullut... Osasin tätä jo odottaakkin mutta siltikään en ole valmis tähän :(

Päivityskatko :(

 Mun piti tänne synttäreistäkin kirjottaa jotka oli lokakuun 23 pv. ja vaikka mistä muustakin mut se sitten vähän jäi kun oli niin paljon kiireitä ja sitten lopulta kävi niin että mun läppäri hajos ja jouduin lähettään sen huoltoon :(  Ensi luultii et oli piuhas vika ja sain uude piuhan joka sit tuli viime viikolla ja sit ei toiminu vieläkään joten soitin sinne uudestaan ja nyt pitäs lähettää tuo konekkin sinne ja ootella ehkä 3-4viikkoo et ne saa sen korjattuu ja toimittee takasin. Niin siellä Acerilla se nainen arvioitti kun kysyin että kuinka kauan mahtaa mennä kun ne tuon koneen kattoo kuntoon. Tosi kiva juttu... Sitä piuhaaki oottelin pari viikkoo sieltä.

Oon joutunu käyttään mun vanhaa konetta joka on ihan surkee ja jumittaa jatkuvasti, ku nytkää en meinannu ees päästä kirjautuun tänne -.- 

 

Todella ihanaa siis.. 

Jotenka tässä selitys minkä takia minua ei ole täällä näkynyt "vähään" aikaan ollenkaan. Synttäreissä oli aika paljon tekemistä ja sitte niitä juhliessa meni aika myöhään tietenkin. Het perään lähettiin reissuun Turun saaristoon jossa oltiinkin reilu viikko. Sit pitikin lähtee Keuruulle mökkeileen kun äiti oli varannu meille mökkiviikolopun ja maksanukki sen valmiiks vähän niinku mulle synttärilahjaks.

 

Ja sitten toi mun läppäri jo hajosikin :(

 

Koitan nyt saada laiteltua tänne es jotain päivityksiä tapahtumista täällä päin maailmaa jos tää mun vanha romu kone vaan sen sallii.

Mulle on ehtiny tulla tässä välissä jo pari uutta gerbiiliäkin ja lisää olisi vielä tulossa joulun jälkeen. Poikasia ei valitettavasti vielä saatukkaan :(

Pallero vaan pullistuu ja pullistuu!

Voi apua!! Amalian edellinen punnitus oli torstaina ja nyt kun punnitsin neitin nii paino oli noussut siitä mahtavat 7 grammaa!! Kahdessa päivässä. Punnitsinkohan mä nyt ihan oikein :D Paino olis noussu sit jo 20grammaa alkuperäisestä.. Ei sen puoleen kyllä tuo neiti näytti voivankin aika pulskasti, mut aika reippaasti on noussu paino kahes päiväs kun aikasemmin se nousu on ollu sitä kolmea grammaa kahe päivä aikana. Ja nyt siis laskujeni mukaan 11.pv tiineenä eli raskaus on noin puoli välissä piakkoin..

Kävin vielä tarkistamassa niin kyllä tuo vaaka vaan samaa näytti et kyllä mä taisin ihan oikein punnita :D

Punnituksen jälkeen

Taas on tullut 3 Grammaa lisää tiistain punnituksesta :) painon nousu yhteensä 13grammaa ja maha on aika pallona xP Painon nousun mukaan arvioin että olis tullut tiineeksi joskus 28.9 tienoilla ja tämän mukaan taas laskettu aika olisi noin 25.10.  Sitä odotellessa :)

Nousussa

 Nonnii nyt on punnitus suoritettu taas ja kyllä se uhkaavasti tuo Amalian paino vaan nousee :D Oli 3 grammaa tullut lisää sunnuntai illasta elikkäs nyt on paino noussut sitten jo melkeinpä 10 grammaa alkuperäisestä!! Kyllä tää nyt vaan näyttää siltä et niitä pikku nakkeja olis tulossa 

Amalialle vauvoja

Meillä on ilmeisesti nyt poikasia tuloillaan. Amalialla paino noussu 6 grammaa ja näyttäs vähän pyöristyneenki :)

Perjantaina oltiin Viialassa kaverin luona kylässä ja sieltä kun tultiin kotio lauantai iltana ni kattelin et ihan kun Amalia olis vähän pulskistunut ja eilen illalla sitten otin ja oikeen punnittin sen niin olihan se vaan pulskistunut :) 6 grammaa tosiaan tullu lisää et ilmeisesti sitä ollaan nyt sitten pieniin päin.

Sofi ja Valerie

 Rakas pikku Sofi täyttää marraskuussa neljä vuotta..
Samoin pikkusiskonsa Valerie seuraavassa tammikuussa.
Tytöt ovat siis jo aika vanhoja näin gerbiiliksi, joten eivät ehkä elä enää kauan.
Muistan kun he olivat vielä äitinsä Roquen kanssa yhdessä =)
Roquekin oli niin kaunis black naaras. Roque kuoli jo viime syksynä ihan kiitettävässä iässä
ja nyt on pakko myöntää valitettavasti että pian voi olla myö Sofin ja Valerien vuoro lähteä sateenkaaren tuolle puolen. Onneksi ovat kuitenkin saaneet elää hyvän ja terveen elämän yhdessä ja toivottavasti elävät terveinä vielä pitkään.
Tosiasia vain on että neljä vuotta on gerbiilille jo paljon. Se viimeinen päivä voi tulla ihan koska tahansa.
Tulen surulliseksi jo pelkästä ajatuksesta. Musta tuntuu etten mä ikinä totu siihen kun gerbiili viimein kuolee pitkän elämänsä päätteeksi. Aina se on yhtä surullista ja itkuhan siinä meinaa väkisinkin tulla.
Nyt täytyy vaan iloita näistä kaikista päivistä rakkaiden tyttöjeni kanssa, niin kauan kun aikaa on vielä jäljellä.

Murina feat. Jennifer ja Amalia

 Päätin laittaa tuon miun miehekkään Murinan nyt vihdoin noiden tyttöjen kanssa totuttelemaan =)
Täytyy katsella miten tytöt siihen reagoi, jos sais vaikka niiden kanssa laittaa sen ihan kunnolla jossain vaiheessa niin voisi saada vaikka poikasiakin joskus.
Katsotaan nyt.

Gerbujen rekkarit tuli!

Wuhuuuuu!!!  

Vihdoinkin ne tuli :)  Mun gerbujen rekisteri todistukset leimattuna ja rekisteri numeroituina että nyt ne on sitten ihan virallisesti rekattu :D Nyt sitten pääseekin ootteleen jos tulis vaikka vauvoja. Murina pääseepi totuttelemaan noihin miun tyttöihin, mikä toivottavasti ei vie kauhean kauan... Ja sitten se saakin asustella niiden kanssa vähän aikaa. Siihen asti et naaras tulee tiineeks. Huomenna saankin uuden ison terraarion siskon kaverilta joka tuleekin ihan tarpeeseen sikäli mikäli kun niitä poikasia nyt sitten tulee.  
Sisko pyysi jos voisin lähtee tuolla mun farmarilla kuskaamaan sen kaverille jotain vitriiniä jonka se osti eilen kirpparilta kun sillä ei ole autoa itellä niin oli kysellyt tietääks sisko ketään kellä olis semmost isompaa autoo millä sais kuskattua. Ja se oli sitten keksiny että mähän voisin lähtee nyt kun mulla on toi farmari ja sit se oli tietenki puhunu sille kaverille tästä mun gerbiili harrastuksestani ja niinpä se kaveri oli sitten keksinyt että voisi antaa mulle siitä hyvästä sen terraarion kun se ei sitten itse enää tarvitse sitä. 

No mikäpä siinä, sopii mulle =) 

Murina ja pojat

 Aamusta autoilemaan kohti Karstulaa.
Enpä oo ikinä tainnut siellä käydäkkään... Ainakaan en tienny yhtään missä päin semmonen paikka on et piti netist käydä kattoon karttaa et olis es joku käsitys  =D Oli sinne matkaakin jo 130kilsaa täältä.. Mut se nyt ei mua haitannut yhtään. Sinne mä vaan hyppäsin uuteen autooni ja lähdin ajelemaan laatikon kanssa kohti Karstulaa ja toivoin etten eksyis matkalla.  No oli mun ukolla sit kännys jonki näköne navigaattori systeemi et laitto siihen sit sen kadunnimen minkä sain siltä kasvattajalta.

Sain mä hienot ohjeetkin sinne.. Kerto et siel tien päässä on pellon reunassa parkkipaikka ja siin ilmeisesti ihan vierässä on joku rivitalo niin asuu siinä. Sain mä sitten asunnon numeronkin ja nimen mikä lukee ovessa  :)  Matka meni ihan mukavasti auringon paisteessa ja aikalailla suoraa tietä ajaessa. Ei tarvinnu kovin montaa kertaa kääntyä toiselle tielle tai mitään. Siellä Karstulassa sitten piti parist risteyksest kääntyä et päästiin sinne pihaan asti.

Mies jäi autoon istuun ja ootteleen kun mä lähdin sitten laatikkoni kanssa käveleen sinne asunnolle. Löysin todella helposti oikeen asunnonkin. Siinähän se olikin heti se ensimmäinen päätykämppä siitä parkkiksen reunalta et tosi helposti löyty.  Kolme pikkusta koiraa haukkui mulle matalan aidan takaa siinä pihassa. Yks niistä näytti olevan joku reeveri... veikkaisin. kaksi muuta oli jotain vaaleita terrierin näköisiä. En tullut siinä sitten kysyneeksi minkä rotuisia nää haukkuvat kaverit oli.

Oven tuli avaamaan mukavan oloinen pyöreähkö nainen kädessään tyhjä karkki loota. Sellanen muovinen läpinäkyvä. Laatikon kanteen oli tehty reikiä ja pohjalle laitettu kerros purua, tottakai  =)  En voinut olla hymyilemättä kun näin laatikossa vipeltävät kolme aivan ihanaa uros gerbiiliä. Ne oli niin ihania etten osannu aatellakkaan!
Tai no osasinhan mä, olenhan mä noita vipeltäjiä nähnyt niin monia kun itsekkin omistanut jo useamman lauman niitä.

Olin mä nähnyt netissä kuvan poikasista ja tiesin et ne on aivan ihanan värisiä niinkuin isänsäkkin mut sit kun näin ne oikeen livenä niin kyllä ne oli niin super ihania    Isukki tietenkin reilusti kookkaampi kuin pojat tietenkin kun pojat vasta luovutus iässä. Tai oikeastaan vähän ylitekkin jo siitä mutta ihan poikasia kuitenkin vasta. Murina on tämä isukki nimeltään ja hän onkin aikamoinen uros.  Ruipeloksi sitä ei ainakaan voi sanoa  =)  on ihan kiitettävän kokonen kaveri.

Saas nähdä kuinka pojat tuosta kasvavat kun ovat kunnon ruualla ja kotiutuvat kunnolla. Ovat hieman arkoja pikkuset kun kasvattaja oli yrittänyt laittaa niitä yhteen yhden muun uroksen kanssa.. Alku oli mennyt ihan hyvin mutta sitten yöllä oli tullut tappelu ja pojat ihan paniikissa kun tämä toinen oli käynyt niiden kimppuun ja sen takia sitten hieman aristelevat, mutta eiköhän ne siitä rohkaistu kun meillä ovat jonkun aikaa ja niitä käyn aina katsomassa ja huomaavat etten minä ainakaan tee niille mitään pahaa.

Murina on väriltään agouti collared kuten myös toinen pojista, Sahrami. Toinen poikasista joka on nimeltään Meirami, onkin sitten agouti väriltään. Näitä poikia olisikin tarkoitus jossain vaiheessa itsekkin käyttää kasvatukseen mikäli näistä vain sellaisia tulee että uskallan niitä käyttää. Murina nyt kyllä on sellainen että on oikein oiva yksilö kasvatus käyttöönkin.

Kuvassa Murina 

Sahrami on siis saman värinen. Sen verran niillä on väri eroa että Sahramilla tulee tuo valkoinen kuvio otsassa kuonon päähän asti valkoisena raitana  =) Ja kuten kuvasta näkyy murinalla sen sijaan on otsassaan valkoinen täplä.

Pikkuinen Meirami puu tunnelin päällä  =)

On nää pojat vaan kaikki niin ihania