Aamusta autoilemaan kohti Karstulaa.
Enpä oo ikinä tainnut siellä käydäkkään... Ainakaan en tienny yhtään
missä päin semmonen paikka on et piti netist käydä kattoon karttaa et
olis es joku käsitys =D Oli sinne matkaakin jo 130kilsaa täältä.. Mut
se nyt ei mua haitannut yhtään. Sinne mä vaan hyppäsin uuteen autooni ja
lähdin ajelemaan laatikon kanssa kohti Karstulaa ja toivoin etten
eksyis matkalla. No oli mun ukolla sit kännys jonki näköne navigaattori
systeemi et laitto siihen sit sen kadunnimen minkä sain siltä
kasvattajalta.
Sain mä hienot ohjeetkin sinne.. Kerto et siel tien päässä on pellon reunassa parkkipaikka ja siin ilmeisesti ihan vierässä on joku rivitalo niin asuu siinä. Sain mä sitten asunnon numeronkin ja nimen mikä lukee ovessa :) Matka meni ihan mukavasti auringon paisteessa ja aikalailla suoraa tietä ajaessa. Ei tarvinnu kovin montaa kertaa kääntyä toiselle tielle tai mitään. Siellä Karstulassa sitten piti parist risteyksest kääntyä et päästiin sinne pihaan asti.
Mies jäi autoon istuun ja ootteleen kun mä lähdin sitten laatikkoni kanssa käveleen sinne asunnolle. Löysin todella helposti oikeen asunnonkin. Siinähän se olikin heti se ensimmäinen päätykämppä siitä parkkiksen reunalta et tosi helposti löyty. Kolme pikkusta koiraa haukkui mulle matalan aidan takaa siinä pihassa. Yks niistä näytti olevan joku reeveri... veikkaisin. kaksi muuta oli jotain vaaleita terrierin näköisiä. En tullut siinä sitten kysyneeksi minkä rotuisia nää haukkuvat kaverit oli.
Oven
tuli avaamaan mukavan oloinen pyöreähkö nainen kädessään tyhjä karkki
loota. Sellanen muovinen läpinäkyvä. Laatikon kanteen oli tehty reikiä
ja pohjalle laitettu kerros purua, tottakai =) En voinut olla
hymyilemättä kun näin laatikossa vipeltävät kolme aivan ihanaa uros
gerbiiliä. Ne oli niin ihania etten osannu aatellakkaan!
Tai no osasinhan mä, olenhan mä noita vipeltäjiä nähnyt niin monia kun itsekkin omistanut jo useamman lauman niitä.
Olin
mä nähnyt netissä kuvan poikasista ja tiesin et ne on aivan ihanan
värisiä niinkuin isänsäkkin mut sit kun näin ne oikeen livenä niin kyllä
ne oli niin super ihania 
Isukki
tietenkin reilusti kookkaampi kuin pojat tietenkin kun pojat vasta
luovutus iässä. Tai oikeastaan vähän ylitekkin jo siitä mutta ihan
poikasia kuitenkin vasta. Murina on tämä isukki nimeltään ja hän onkin
aikamoinen uros. Ruipeloksi sitä ei ainakaan voi sanoa =) on ihan
kiitettävän kokonen kaveri.
Saas nähdä kuinka pojat tuosta kasvavat kun ovat kunnon ruualla ja kotiutuvat kunnolla. Ovat hieman arkoja pikkuset kun kasvattaja oli yrittänyt laittaa niitä yhteen yhden muun uroksen kanssa.. Alku oli mennyt ihan hyvin mutta sitten yöllä oli tullut tappelu ja pojat ihan paniikissa kun tämä toinen oli käynyt niiden kimppuun ja sen takia sitten hieman aristelevat, mutta eiköhän ne siitä rohkaistu kun meillä ovat jonkun aikaa ja niitä käyn aina katsomassa ja huomaavat etten minä ainakaan tee niille mitään pahaa.
Murina on väriltään agouti collared kuten myös toinen pojista, Sahrami. Toinen poikasista joka on nimeltään Meirami, onkin sitten agouti väriltään. Näitä poikia olisikin tarkoitus jossain vaiheessa itsekkin käyttää kasvatukseen mikäli näistä vain sellaisia tulee että uskallan niitä käyttää. Murina nyt kyllä on sellainen että on oikein oiva yksilö kasvatus käyttöönkin.
Kuvassa Murina
Sahrami on siis saman värinen. Sen verran niillä on väri eroa että Sahramilla tulee tuo valkoinen kuvio otsassa kuonon päähän asti valkoisena raitana =) Ja kuten kuvasta näkyy murinalla sen sijaan on otsassaan valkoinen täplä.
